Tukemattomat sovellukset: hiljainen pullonkaula rikosteknisissä laboratorioissa

Laboratorion mittarit mittaavat läpäisyä: käsiteltyjä sinettejä, päiviä tutkintaa kohden, jonon kokoa. Mitä ne eivät voi mitata, on todistusaineisto, joka oli läsnä, jota ei koskaan luettu ja josta ei siksi koskaan tullut havaintoa.

Tuota lukua ei ole missään. Sitä ei voi olla, koska sen kirjaaminen vaatisi tietämistä, mitä oli siinä osassa, jota kukaan ei avannut. Se ei kuitenkaan ole pieni, ja sen suurin yksittäinen syy on sovellukset, joita työkalu ei tulkinnut.

Neljä tapaa, joilla sovellus päätyy lukukelvottomaksi

Se on alueellinen. Viesti- tai sosiaalinen sovellus, jolla on muutama satatuhatta käyttäjää yhdessä maassa, ei ole prioriteetti toimittajalle, joka myy neljällekymmenelle markkinalle. Se voi olla erittäin olennainen, jos tuo maa on se, jossa tutkintanne on.

Se on uusi. Väli sen välillä, että sovelluksesta tulee suosittu ja että se ilmestyy rikosteknisen työkalun julkaisutietoihin, mitataan neljänneksissä. Rikollinen uuden viestintäkanavan omaksuminen mitataan viikoissa, ja se on usein nopeampaa kuin laillinen omaksuminen, koska kannustin siirtyä on vahvempi.

Se muuttui. Tämä on suurin luokka ja vähiten käsitelty. Tuettu sovellus toimittaa päivityksen, joka järjestää sen tallennuksen uudelleen, ja edelliselle versiolle kirjoitettu jäsennin palauttaa osittaisia tuloksia tai ei mitään. Työkalu listaa sovelluksen yhä tuetuksi. Analyytikon on huomattava, että tuotos on ohuempi kuin sen pitäisi olla, mikä vaatii, että hän jo tietää suunnilleen, mitä odottaa.

Se ei ollut koskaan kenenkään prioriteetti. Kuntoliikuntasovellukset, muistiinpanosovellukset, kyytipalvelun historia, toimitussovellukset, maksulompakot, äänimuistiot. Harvoin keskeisiä, toisinaan ratkaisevia, ja yksittäin eivät koskaan insinöörin neljänneksen arvoisia.

Miksi se pysyy näkymättömänä

Kolme asiaa estää tämän näkymästä ongelmana, jonka joku omistaa.

Ensimmäinen on, että raportti on täsmällinen. Analyytikko, joka kirjoittaa, ettei tiettyä sovellusaineistoa analysoitu, on dokumentoinut rajoituksen oikein. Mikään laadun tarkastuksessa ei merkitse sitä.

Toinen on, että epävirallinen rajaussääntö on järkevä. Tutkikaa se, minkä työkalu tulkitsi, tutkikaa se, mitä tutkija nimenomaisesti pyysi, merkitkää loput. Todellisen asiamäärän alla se on ammatillisesti oikea päätös, ja se tuottaa saman rajauksen kaventumisen joka ikinen kerta.

Kolmas on, ettei kukaan tiedä, mitä jäi huomaamatta. Tutkija, joka ei koskaan saa tietää, että keskustelu oli olemassa, ei voi kysyä, miksi se ei ollut raportissa. Poissaolo on rakenteellisesti havaitsematon.

Mitä analyytikot oikeasti tekevät sille

Hyvät tekevät jotakin, eikä se skaalaudu.

Jotkut avaavat tietokannan käsin, selvittävät skeeman ja kirjoittavat kyselyn. Jotkut pitävät henkilökohtaista kokoelmaa skriptejä. Jotkut tuntevat kollegan toisessa yksikössä, joka on kohdannut tämän sovelluksen aiemmin, ja lähettävät sähköpostin. Muutamassa laboratoriossa on henkilö, tavallisesti yksi, joka tunnetaan siitä, että on valmis tekemään tämän, ja hänen jononsa on todellinen pullonkaula.

Jokaisella versiolla tästä on samat kaksi ongelmaa. Se maksaa tunteja, joita asialla ei ole varaa, eikä tuotettu ymmärrys ole pysyvä. Se elää yhden ihmisen päässä tai suttutiedostossa, ja kun tuo henkilö siirtyy eteenpäin, se lähtee hänen mukanaan. Seuraava analyytikko seuraavassa yksikössä kohtaa saman sovelluksen kuuden kuukauden kuluttua ja aloittaa alusta.

Korjauksen muoto

Jos rajoite on, että jonkun on ymmärrettävä vieras tallennusmuoto, ennen kuin sen sisältö voidaan lukea, ulospääsyjä on vain kaksi. Tehkää tuon ymmärryksen tuottamisesta halvempaa, tai tehkää siitä pysyvää, kun se on tuotettu.

Molemmat ovat käytettävissä, ja ne vahvistavat toisiaan.

Sen tuottaminen halvalla on nyt käsiteltävissä oleva ongelma. Sen selvittäminen, mihin vieras tietokanta on tarkoitettu, sen tiedostopolusta, sen taulujen ja sarakkeiden nimistä ja otoksesta sen sisällöstä, on päättelytehtävä eikä hahmontunnistustehtävä, ja se on sellainen tehtävä, jonka nykyiset mallit hoitavat poikkeuksellisen hyvin. Tuotos on kartoitus: kuvaus siitä, miten tämä lähde luetaan kentiksi, joita näkymä odottaa.

Tuohon tuotokseen ei voi vain luottaa, eikä tarvitse. Tarkistakaa se rakenteellisesti, ajakaa se otosta vasten todellisesta aineistosta ja näyttäkää analyytikolle esikatselu todellisista tietueista. Kartoitus, joka ymmärsi lähteen väärin, tuottaa esikatselun, joka on täynnä hölynpölyä, mikä on ilmeistä sekunneissa. Analyytikko hyväksyy sen, korjaa sen visuaalisessa editorissa tai hylkää sen.

Sen tekeminen pysyväksi on helpompi puolisko ja arvokkaampi. Tarkistettu kartoitus on pieni artefakti, joka ei sisällä todistusaineistoa, vain kuvauksen siitä, miten rakenne luetaan. Sen voi jakaa. Kun toinen laboratorio avaa sinetin, joka sisältää saman sovelluksen, se soveltuu automaattisesti.

Se on kohta, jossa talous muuttuu. Tänään sovelluksen ymmärtämisen vaiva toistetaan jokaisessa yksikössä, joka sen kohtaa, ja menetetään joka kerta. Jaettuna se maksetaan kerran.

Väite, jonka kanssa kannattaa olla varovainen

Tästä argumentista on versio, joka venyy liian pitkälle, ja raja kannattaa merkitä.

Automaattinen kartoitus ei tarkoita, ettei analyytikon tarvitse koskaan katsoa mitään. Se tarkoittaa, että ensimmäisen ymmärryksen tuottaa ohjelmisto ja analyytikon roolista tulee tarkistus eikä rakentaminen. Jotkin kartoitukset ovat vääriä. Jotkin lähteet ovat aidosti moniselitteisiä, eikä mikään määrä päättelyä skeemasta ratkaise, mitä sarake tarkoittaa, kun sen nimi on f4 ja sen sisältö on kokonaislukuja.

Mikä muuttuu, ei ole vaatimustaso. Se on se, kuka tekee ensimmäisen kierroksen, ja kuinka kauan laboratorio sitä odottaa. Neljänneksen sijaan se vie minuutteja, ja tulos on jotakin, jonka yksikkö pitää.