Avainsanahaku ohittaa koodikielen, mikä on huumausainetyön arkea

Jokaisella huumausaineyksiköllä on avainsanalista. Sen kirjoitti joku hyvä, se toimii, ja se on vanhentunut.

Ei siksi, että joku olisi laiminlyönyt sen. Siksi, että sen kuvaama sanasto on aktiivisesti vastustavaa. Sitä käyttävät ihmiset vaihtavat termejä, kun he epäilevät termin olevan tunnettu, he käyttävät eri termejä eri ryhmissä ja eri alueilla, ja suuren osan merkityksestä kantaa asiayhteys eikä mikään sana lainkaan.

Tämä on huumausaine-, ihmiskauppa- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnan arkinen työ, ja se paljastaa jotakin rakenteellista siitä, miten rikostekninen haku on rakennettu.

Mitä tarkka täsmäys voi ja ei voi tehdä

Avainsanahaku vastaa yhteen kysymykseen erittäin hyvin: esiintyykö tämä täsmällinen merkkijono. Se on aidosti arvokasta. Se on nopeaa, se on tyhjentävää rajauksensa sisällä, se on determinististä, ja kun etsitte puhelinnumeroa, IBAN-tilinumeroa, tiettyä nimeä tai tunnettua käyttäjätunnusta, mikään ei voita sitä.

Rajoitus on, että se voi löytää vain sen, mitä jo ajattelitte. Jokainen ohi on hiljainen. Haku, joka palauttaa nolla tulosta, näyttää samalta, olipa termi poissa tai oliko se läsnä muodossa, jota ette ennakoineet.

Käytännössä ohit tulevat neljästä suunnasta. Synonyymit ja slangi, jotka vaihtelevat alueittain ja kehittyvät. Tahallinen korvaaminen, jossa tavallinen sana kantaa tiettyä merkitystä ryhmän sisällä. Kirjoitusasu, translitterointi, tahallinen kirjoitusvirhe ja automaattinen korjaus mukaan lukien. Ja merkitys, jonka kantaa kokonaan asiayhteys, jossa mikään lauseessa ei koskaan esiintyisi millään listalla.

Tuo viimeinen luokka on se, jota mikään avainsanalista ei voi koskaan kattaa, ja se on yleinen. Viesti, jossa lukee ”sama kuin viimeksi, tule yksin”, on mahdollisesti ratkaiseva eikä sisällä lainkaan haettavaa termiä.

Mitä merkitykseen perustuva haku lisää, ja mitä se maksaa

Merkitykseen perustuva haku täsmää merkitykseen eikä merkkeihin. Kysely tapaamisen järjestämisestä hakee viestejä toistensa näkemisestä, poikkeamisesta, tavallisesta paikasta tai lauantaina paikalla olemisesta, esiintyipä kyselyn jokin sana niissä tai ei.

Kustannus on täsmällisyys. Merkitykseen perustuva haku palauttaa varmasti asioita, jotka ovat aiheeltaan samankaltaisia ja tutkinnallisesti epäolennaisia, eikä sillä ole käsitystä täsmällisyydestä, mikä tekee siitä heikon juuri niissä kyselyissä, joissa avainsanahaku on parhaimmillaan. Kysykää siltä tiettyä puhelinnumeroa, ja voitte saada useita uskottavia numeroita.

Nämä kaksi lähestymistapaa siis epäonnistuvat vastakkaisiin suuntiin. Toinen ohittaa asioita, jotka ovat siellä. Toinen palauttaa asioita, jotka eivät ole olennaisia. Niiden välillä valitseminen on huono vaihtokauppa, ja syy, miksi se on esitetty valintana, on enimmäkseen se, että ne rakennettiin erillisiksi tuotteiksi.

Molempien ajaminen on ilmeinen vastaus

Tarkan ja merkitykseen perustuvan haun ajaminen yhdessä ja tulosten yhdistäminen antaa teille tyhjentävyyden siellä, missä termi tunnetaan, ja ulottuvuuden siellä, missä sitä ei tunneta. Se antaa analyytikolle myös jotakin hyödyllisempää kuin yhden järjestetyn listan: tavan nähdä, mitkä tulokset tulivat mistä.

Kaksi lisäystä merkitsee enemmän kuin itse yhdistäminen.

Kyselyn laajennus. Haun automaattinen laajentaminen läheiseen sanastoon, jotta yhden termin kysely hakee myös sen variantit, sen slangimuodot ja sen tilalla käytetyt korvaukset. Tänne tutkijan kertynyt tieto kuuluu. Ei staattiseen listaan, joka rapistuu, vaan laajennussääntöihin, joita voidaan ylläpitää, versioida ja jakaa yksiköiden välillä.

Rajaus. Sama kysely tarkoittaa eri asioita eri tasoilla. Koko asian yli se on esikarsintaa. Yhden sinetin sisällä se on tutkintaa. Yhden keskustelun sisällä se on lukemista. Analyytikon on voitava siirtyä niiden välillä rakentamatta kyselyä uudelleen.

Kaksi asiaa, joiden kanssa kannattaa olla varovainen

Merkitykseen perustuva haku tuo mukanaan epäonnistumistavan, jota avainsanahaulla ei ole, ja se ansaitsee tulla nimetyksi.

Tyhjentävä avainsanahaku määritellyn korpuksen yli voidaan kuvata raportissa täsmällisesti: tämä termi, tämä rajaus, näin monta osumaa. Merkitykseen perustuvaa hakua ei voida luonnehtia samalla tavalla. Ei ole siistiä lausetta siitä, mitä se ei palauttanut, ja analyytikko, joka sanoo etsineensä todisteita tapaamisesta, on esittänyt paljon epämääräisemmän väitteen kuin se, joka sanoo etsineensä tiettyä merkkijonoa.

Käytännön vastaus on, että merkitykseen perustuva haku on työkalu johtolankojen löytämiseen, ei tyhjentävyysväitteiden tekemiseen. Se, minkä se nostaa esiin, luetaan, tarkistetaan lähdettä vasten ja raportoidaan omin ehdoin. Polku, joka sen löysi, ei ole todistusaineisto.

Toinen on, että viesti, joka merkitsee jotakin asiayhteydessä, on tulkinta, ja tulkinta on analyytikon ja tuomioistuimen työtä, ei ohjelmiston. Järjestelmä, joka nostaa esiin ketjun, koska se muistuttaa tapaamisen järjestämistä, on tehnyt jotakin hyödyllistä. Järjestelmä, joka raportoi, että tapaaminen järjestettiin, on ylittänyt rajansa, ellei se luovuta täsmällisiä viestejä ja anna ihmisen päättää.

Siksi jokaisen tuloksen ja jokaisen avustajan väitteen pitäisi kantaa takanaan oleva tietue, ja siksi yhden napsautuksen pitäisi viedä analyytikko alkuperäiselle riville. Merkitykseen perustuvan ulottuvuuden arvo on, että se löytää ketjun, jota kukaan ei tiennyt etsiä. Tarkistus on se, mikä tekee tuosta havainnosta käyttökelpoisen jälkeenpäin.